Tunne-elämää

Tälle illalle löysin kaksi osin päällekkäistä ohjelmanumeroa. Suunnittelin meneväni vähäksi aikaa siihen, joka alkoi ensin, ja sitten luistavani kesken kaiken siihen toiseen. Se toinen oli kiinnostavampi, mutta siinä olisin joutunut laittamaan enemmän itseäni likoon. Sitten mamosin, ja jäinkin siihen ekaan häppeninkiin, jättäen toisen kokonaan väliin. Pöh. Lusmu minä.

Hyvä fiilis kuitenkin jatkuu. Ihmeen hyvä ekaksi työviikoksi. Ja kolme päivää ilman oluen olutta. Huomisesta alkaa pienpanimotapahtuma. Ehkä sinne joutuu piipahtamaan, kun on hyvät kelitkin luvassa. Ainakin on varaa muutamaan.

Tuli tuo vanha iskelmä mieleen. Kysymys on iskelmässä retorinen, mutta voihan sen ottaa oikeanakin kysymyksenä.

Siis onko ihanampaa kuin tää? Ei minulla erinomaisen ihanaa ole, muttei valittamistakaan. Eli on ihanampaa kuin voisi luulla, kun ottaa huomioon ajankohdan (loma on ohi ja sillai).

Minulla ei ole mitään suunnitelmia. En edes tiedä, milloin näen lapsukaisia seuraavan kerran. Eikä kalenterissa ole tälle viikolle oikeastaan mitään menoa. Jospa vielä pari päivää malttaisin tehdä ihan pelkkiä ‘arkiasioita’, niin voisin palkita itseni loppuviikosta jollain vähän kivemmalla jutulla. Helteitä on luvassa, mitähän keksisi…?

Tai oikeastaan juuri nyt töissä, mutta kun puolet otsikoistani on leffojen nimiä, niin miksei tämäkin.

Kolme lomaviikkoa meni siis lähes tauotta lapsosten kanssa, ja nyt on erikoinen tunne olla taas yksikseen. Noh, töissä on sentään sosiaalisia kontakteja jo 8 h päivässä, ettei ihan erakoitumaan pääse.

Paluu arkeen voisi tarkoittaa myös paluuta bloggaamiseen. Saa nähdä. Juuri nyt ei ole hirveästi intoa siihen, mutta eipähän ensimäisenä työpäivänä loman jälkeen ole hirveästi intoa mihinkään muuhunkaan.

Kesäloman jälkeinen töihinpaluu on nykyihmiselle uuden aikakauden alku. Parempi aika tehdä lupauksia kuin uusi vuosi. Mitähän lupaisin? Viime aikoina olen kunnostautunut katteettomilla lupauksilla. Siis parempi olla lupaamatta. Mutta ennustaa voisin. Ennustan, että nyt elämässäni tapahtuu tiettyä vakautumista. Heilurielämäni on tullut tiensä päähän; ei siksi, että tsemppaisin siitä pois, vaan siksi että se ei enää kiinnosta. Mitähän tulee tilalle? Vaikka shampanja ja vaahtokarkit eivät enää maistuisi aamupalaksi, ei joka-aamuinen kaurapuurokaan houkuttele.

kun ei oo viikkoon kirjoittanu, nii….
Ei oikeastaan nytkään huvita.
Kyl tää viel täst.

Ehkä tämä elo tästä sittenkin taas voittaa. Yöllä asiat tuntuvat vaan jotenkin raskailta.
Yhden ikävän totuuden jyvän kyllä löysin viime yönä, ei voi mitään. Eipä auta muu kuin elää eteenpäin, korjata asioita vähitellen sikäli kun voin. Hoh.

Siis tää oli teinin kysymys, kun sanoin ett eksä uhkas…jotain. Hoh hoh, ei pysty jatkaan täällä, pitää miettiä muita käsittelytapoja asialle. Mut mua vituttaa nii saatanasti! Miten mä oonki hoitanu mun PR:n näin huonosti!

Ei ei ei ei ei !

kas menninkäinen ennen päivänlaskua ei voi

tää ei oo mahdollista, mut on vaan..
vtu emmä enää voi

Siis mä katkeen ihan just…

njoo, oommä täällä vielä huomenna, mut jumakavita, maailma on todella epäoikeudenmukainen paikka?

Nyt siis on lomaa paitsi töistä, myös juhlimisesta. Ihan jees.
Perjantai-iltana olin vähän eri paikoissa kuin yleensä, ja se kannatti. Piristävää, ja yllätys yllätys olinkin aika suositun oloinen. Kun olin tavallista renttumaisemmalla äijäasenteella liikenteessä, niin tuntui toimivan paremmin kuin gentlemannityyli. Hassuja nuo naiset.

Saapa nähdä, miten ehdin ja jaksan tänne kirjoitella. Ehkä bloggauslomakin tekee hyvää. Hyvää keskikesää satunnaisille lukijoille!

Tullaan viisaammiksi näin.
Juodaan viinaa,
On todellisuus piinaa hetkittäin
Selvinpäin. (Hector)

Pennut tulevat vasta sunnuntaina. Loman alku näyttää pahalta/hyvältä, tänään voi vielä käydä karaokessa, ryypätä ja huorata koko sydämestään, ehtii hyvin toipua sunnuntaiksi. Hih.

Huom. otsikon asiat eivät juuri liity toisiinsa

Työttömyys tarkoittaa, että ‘lukuvuoden’ työt alkavat olla pulkassa. Tänään vielä vähän palaverointia, mutta huomiselle ei ole oikein mitään tiedossa. No, meneehän se aika netissäkin, ellen…:

Näen kaveria tänään kaupungilla, muutama olut menee. Mutta jos ottaisikin huomiseksi jo vapaapäivän, voisi laittaa ‘haisemaan’ oikein kunnolla lomanalun kunniaksi. Huh, onkohan tuo ollenkaan hyvä ajatus?

Lähikaupan kassaneito on hymyillyt minulle erikoisesti jo pitkän aikaa. Mitä hemmettiä? Tähän ikään mennessä luulen jo oppineeni erottamaan normaalin ystävällisen palveluhymyn ja viettelyhymyn. Mutta kun tuo nuori neito käyttää minuun viettelyhymyä joka kerta kun minut näkee. Vai olenko vaan ihan metsässä? Vaikea uskoa, että tuo kovin nuori (20+) ja viehättävä neito olisi minusta ’sillä lailla’ kiinnostunut. Menen ihan hämilleni siitä hymystä. Höh. Pitää varmaan mennä hyllyn taakse vakoilemaan, onko se hymy samanlainen myös muille. Minun nähdäkseni ei ole.