Enkuilla on kätevä sana ’learn’, joka tarkoittaa sekä ‘oppia’ että ’saada tietää’. Tän saatanallisen ihanan hellejakson aikana olen ‘lörnannut’ paljon. Pari iltaa putkeen notkuttuani terdeillä ja muissa hupipaikoissa G:n, T:n ja niiden öbaut tusinan frendin kaa olen käynyt monta asiaa läpi. Hemmetin tehokas tapa saada asioista tolkkua.

Ekakskin, kinusin T:ltä ‘luvan’ jatkaa bloggaamista avoimesti, etenkin G:hen liittyen. Ei kuulemma tule T:lle paineita tästä, hyvä niin.

G pelkää polttavansa siipensä mun kaa, kun taas T pelkää ett mä poltan siipeni G:n kaa. Mä en pelkää, mut kelaan ett G:n asiat menee aika herkästi päin vittua, ‘with or without me’.

Eilisen mieleenjäävin kohta ei ollut yölliset kebabit G:n kaa, vaan T:n huoli minusta, kun T sanoi olevansa ‘mun puolella’. Vaikka ei tässä edes ole mitään vastakkainasettelua…

Ade pahus meni määräämättömäksi ajaksi purjehtimaan, vaan enhän mä muutenkaan siitä mimmistä mitään odota, toivon vaan. Sitä vastoin K on tulossa Suomeen käymään ja on näillä näkymin yhden illan ja yön mun kaa… (hyvän seksin toivossa olen).

Hih ja pah. “Elämää ja erotiikkaa”, niitä on maailmassani nyt ihan mukavasti. Olen “melkein onnellinen”. (Junnu Vainio ja Aki Sirkesalo)

Oon ollu jo yli 2 vrk Suomessa, mut ei oo pystyny postaan…

Nyt on hyvä fiilis.

Erittäin tiiviit kohokohdat:

*pentujen kaa oikein hyvä loma

*aika jännää rajojen hakemista G:n kaa, meni ohi edellisten rajojen

* myös oikein hyvää puhetta: G sanoi ett pelkää polttavansa siipensä mun kaa, ja mä sanoin ett näinhän voi käydä (vaikken mä oikeesti ees oo niin ‘paha’ ku koitan esittää)

G/T-bloggaussyndrooma on edelleen: T tietää tän blogin mut G ei. Tänäänkin näin molempia, enkä halua kirjoittaa tänne oikeastaan muuta kuin minkä T jo tietää.

Ja kyllä mua G vaivaa. Mitä missä miksi?

Mulla oikeesti alkoi nyt parin viikon loma. Sinä aikana en paljonkaan ehdi netissä pyöriä, eli lomaa tulee myös bloggaamisesta.

Viime aikaisista voisin todeta, että G:n kanssa olen viettänyt lähes koko viikonlopun, ja kivaa on ollut. G:n tilanne on mikä on, siinä on kai tapahtunut jotain liikehdintää mut mitä mä sitä voin sanoa. Huono omatunto tuli kun G sanoi tänä iltana ett aikoo kertoa tästä viikonlopun vietostaan T:lle muttei muille. Kun G raukka ei tiedä tästä blogista mut T tietää… No mut ei täällä ole mitään sen ihmeempää kuitenkaan.

Hep, sain yllättävän ison eli kuvan mukaisen voiton (no on noista osa mun alkupääomaakin, en kaikkea voittanut just nyt).

No kyllähän noilla vie miettimättä pari pentua etelään. Ja jos joku kateellinen ihmettelisi: tää on edelleenkin  dolce vita (=makea elämä) blogi, ja mulle kävi tänään ihan kiva tuuri!

Jonkinlaista skeidaa naamariin otettuani, tuli tämäkin ilta.

Mä sanoin tuolle böönalle, että oikeastaan hypoteettisesti hän voisi olla mun elämän ilo, vähintäänkin päivän piristys ja ihanuuksien ihmemaa. Kun hän aivan selvästi näytti, että hän on kovin mielissään kuullessaan tuon totuuden.

Eli kaikki ovat tyytyväisiä. Sainpahan sanotuksi tuolle mua noin 17 vuotta nuoremmalle oikein ihanalle neitoselle sen, että olen mielissäni häneltä saamastani yllättävästä huomiosta

U never know?

Tulla ei koskaan…tällaista iltaa…ei koskaan.

Kierrokset lähti mulla hippu nousemaan siitä kun sain Adelta palautetta…on vielä pitkä matka siihen mistä haaveilin. Käytännössä heitin pyyhkeen kehään. Katson vielä loputkin kortit joskus, mut ei niistä mitään helmiä löytyne.

Sitten monen vaiheen jälkeen duunifrendien kaa liikkeelle..ja mä sössin fyffet ihan täysin. Njoo.

en ehtinyt kommentoimaan edellisiä, mut lisään yhden vähä sinnepäin kai.. No mut oikeesti mua -tuttaa, oisin voinu tnää tehdä jtn fiksumminkin, kai??

-tu.

Minulla oli duunissa aivan sikahuono päivä

Selvisi, että olen tehnyt ISON mokan. Eli pienen inhimillisen virheen. Tai oikeastaan jälkimmäisen, josta seurasi ensin mainittu. No, onneksi en ole aivokirurgi, ei tarvitse haudata virheitä vaan firma selviää niistä rahalla. Ei tosin pikkurahalla tässä tapauksessa.

Miltähän tuntuisi Hornet-lentäjästä, joka painaisi vahingossa heittoistuinnappia? Itse pelastuu laskuvarjolla, mutta voi vain katsella kun ilman ohjaajaa jäänyt valtavan kallis kone tuhoutuu ihan turhaan. Kiva mennä pomolle selittämään: Painoin vahingossa väärää nappia ja tuhosin saakelin kalliin lentokoneen. Milloin saan uuden?”

Tämäniltainen teatterituttavuuteni ansaitsee ehdottomasti koodin, joka olkoon Ade.
Ade on oikein ihastuttava seuralainen, ihan sopivasti kotonaan vieraassakin seurassa. Ja kuitenkin aito ihminen, minkä näkee kun alkaa jutella kahden kesken.
Tykkäsin hänen seurastaan tosi paljon. Tosin kun samassa porukassa oli toistakymmentä muutakin, niin onhan se hieman haastava ympäristö tutustua…

Tapahtui myös täysin odottamaton asia: ihan sillä aikaa kun kävin pissalla, hän törmäsi entiseen ‘mieheensä’ ja jutteli tämän kanssa kun tulin takaisin. Hmm, tuo mies on mua lähes 10 vuotta nuorempi (kuten on myös Ade), ja ihan vetävän näköinen muutenkin. Siitä sain kovinkin konkreettista palautetta siihen, että ei ole ihme jos mä näen Adella jotain, kun sitä on nähneet muutkin… No mun nopea arvaus on, että heillä meni poikki kun tuo kundi ei ollut ihan onnessaan Aden suhteen, tai sitten se on hieman kusiaivo…en tiedä, mutta ihmettelen…

Anyway, Ade on hieman pidättyväisellä tavallaan kiinnostunut mun ajatuksista tapailla myöhemminkin… ihanaa! Myös tämän illan tapaaminen oli vastaavaa hienovaraista toiveeni esittämistä, ja Ade oli mukana. Olen iloinen!
Yritin antaa juuri sopivasti myönteistä palautetta, en liikaa jotten karkottaisi pois mutta sen verran, että Ade tajuaisi että tykkään hänestä ja arvostan häntä. Saa nähdä, miten onnistui.
Ade on yksityisyrittäjä, tekee usein 12 h päiviä, ja pitää vuodessa sitten pari kuukautta lomaa. Tuo rytmi olisi ihan ok minulle, jos pääsen siihen mukaan. Vaan arkitapaamisten järkkääminen on haaste, kun Adella on töitä noin paljon.

Sekavaa. Ehkä näen asian selkeämmin myöhemmin. Sen tajusin tänään, että olisin osaltani valmis kokeilemaan…siis jakamaan merkittävän osan tulevasta elämästäni Aden kanssa. Ja se on paljon tajuttu. Onnistumisen mahdollisuudet ovat rajalliset, mutta haluaisin nähdä ne. Kyllä.

Kesä meni… toivottavasti tulee takaisin.
Tänään onkin sitten kauhea jännitys päällä, kun on perinteinen teatteri-ilta…
Ja mulla jo melkein perinteeksi muodostuneen tapani mukaan taas avec, jota en kunnolla tunne… Onhan siinä sitten iltaa aikaa tutustua

Huh, ei niinkään hellettä kuin sitä, että pennut ovat selvinneet viikonlopusta…
Nyt kun pääsee taas liikkumaan eli kadut eivät enää ole täynnä hikisiä naisia, voisin lähteä vähän harrastusten pariin. Ihan hyvien sellaisten tällä kertaa.